Pöhinää pöhköiässä

Jotenkin yhtäkkiä ja liiankin nopeasti Käpy ei olekaan ihan pikku koiravauva. Toissapäivänä alkoi pöhköily. Omalla pihalla jököttävä iso halkojen pilkkomiseen tarkoitettu pölkky sai haukut. Monesti ohitettu koirankakkaroskis sai haukut. Tykkään kyllä toisaalta tästäkin vaiheesta. Nyt näkyy se, että Käpy luottaa minuun sille vaikeissa tilanteissa.

Tällä viikolla on Käpy saanut viettää ihan perusarkea. Lunta tuli ja sitten ne jo sulikin pois. Nyt ei taas erota pientä tummaa pentua pimeässä. Käpy ei itse paljon välitä valon ja varjon rajasta, vaan pinkaisee tutun pihan pimeisiin nurkkiin touhuamaan. Meidän piha on aidattu kauttaaltaan, joten karkaamispelkoa ei ole. Yksin en päästä pihalle, vaan olen mukana seuraamassa touhuja. Samalla harjoitellaan luoksetuloa, joka sujuukin varsin mainiosti! Käpy tulee kyllä luose supervauhtia ja suoraan ja ihan syliin asti! Olen yrittänyt vältellä heti kiinni nappaamista, kun Käpy tulee luokse. Pyydän yleensä istumaan ja rapsuttelen hetken ennen kuin otan kiinni. Pari kertaa olen joutunut nappaamaan heti kiinni, kun on koira tai pyörä tullut vastaan, mutta heti perään vaan uudelleen vapaaksi ja luoksetuloja muutamat ilman kiinniottoa. Ei ole nuo muutamat nappaamiset minun mielestäni vaikuttaneet pennun luoksetuloihin.

Hihnassa kulkemispätkiä ollaan tehty työpäivän jälkeen ja kävelty ekaluokkalaista vastaan. Käpy alkaa tunnistaa oman lapsen kävelytieltä ja on saanut riemuiten juosta ekaluokkalaisen luokse hihna perässään. Ekaluokkalaisen kanssa ollaan yhdessä ahkerasti opetettu Käpylle luoksetuloa metsässä ja omassa pihassa. Käpy pinkoo molempien luokse yhtä innokkaasti. Käpy osaa hampaineen olla lasten kanssa paljon nätimmin kuin minun kanssani. Myös vieraat lapset saavat Käpyltä ennemminkin nuolaisuja kuin näykkimistä.

Hihassa ja lahkeessa roikkuminen sekä käsien pureskelu on nyt vähentynyt. Käpy on edelleen hampaiden käyttäjä ja tykkää tutustua asioihin hampaillaan. Meillä onkin lattiat täynnä leluja ja luita, joita Käpy saa pureskella. Tarkkana vaan pitää olla, ettei vahingossa palkkaa pentua lelulla, kun helposti sen lelun tarjoaa heti käden pureskelun perään. Nyt olen kieltänyt ja kun on luopunut pureskelusta, sen jälkeen tarjonnut lelun kanssa leikkimistä. Välillä Käpyn hampaisiin on joutunut maton kulma tai keinutuolin jalka tai ulkona kaikki luonnonmateriaalit. Käpy touhuaa aktiivisesti sen ajan, jonka on hereillä. Välillä on kova vauhti ja välillä keskittyy luun syömiseen. Pentu tekee mielellään myös naksutteluharjoituksia. Järjestyksessä tarjoilee istumista, maahan menoa, tassua ja sitten hetken miettimisen jälkeen jotain uutta. Nyt pitäisikin ihan tosissaan miettiä, mitä opetellaan. Toisaalta itselleni tärkeimpiä ovat ihan arkiset jutut, kuten vuoron odottaminen, ovista kulkeminen, rauhoittuminen jne. Niitä ollaankin ahkerasti harjoiteltu leluilla revittelyn väleissä. Lopulta Käpy simahtaa aivan totaalisesti. Hienosti se osaa rauhoittua erilaisissa paikoissa ja nukkuu syvää unta. Unien jälkeen taas pirteänä touhuamaan koiranpennun juttuja!

Ensilumi

Tänään satoi lunta! Olipa jännä seurata, miten Käpy tutustui lumeen. Ei rynnännyt pentu suoraan lumeen, vaan katseli ensin terassilta ja kurkotteli tassuillaan lunta kohti. Sitten pitikin nostella tassuja korkealle ja maistella vähän, miltä lumi maistuu. Nähtävästi hyvältä.

Iltapäivällä vuorossa oli harrastuksiin ajelua. Käpy matkustaa edelleen hienosti. Takakontissa on Käpylle häkki, johon nostan sisältä mukaan lämpimän viltin. Käpy kipittää perästä autolle ja kiipeäisi itse kyytiin, jos yltäisi. Sinne lämpimään vilttiin pentu kaivaa pesän ja käy pötkötellen nauttimaan kyydistä.

Rohkea pikku Käpy

Eilen kävimme vierailemassa minun mummini luona. Hän asuu kerrostalossa. Sisälle pääsee maan alla olevan autohallin kautta. Käpy se vaan tepsutteli muun porukan perässä autoluiskaa alas, sähköisistä rautaovista läpi ja metalliritilällä päällystetyn kourun yli. Pujottelimme autojen ja pyörien välistä. Sitten puisia luiskia pitkin kapeaa käytävää hissiin. Hissillä ylös ja mummia moikkaamaan! Koko matkan Käpy tepsutti häntä ylhäällä ja uteliaana vähän piippauksia päästellen. Pari kertaa pysähtyi hetkeksi miettimään, mutta helposti jatkoi matkaa taas uudelleen. Mummin luona maistuikin pitkät päikkärit.

On ollut ilo huomata, että Ransu ja Käpy alkavat mahtua samaan tilaan. Ransu ei enää joka kerta poistu paikalta, kun Käpy ilmestyy samaan huoneeseen. Edelleen Käpy yrittää pappaa paimentaa, mutta hyvältä vaikuttaa jo heidän yhteiselonsa. Uskomatonta!

Rulle ja Isard ovat meillä vielä pari viikkoa hoidossa. Isard on kiinnostunut pennusta, mutta sekään ei kestä pitkään Käpyn seuraa. Ollaan ulkona oltu yhdessä, mutta ei se Isard oikein lämpene pennulle.

Huimaa, miten nopeasti koiranpennut kasvavat. Vasta on viikko kulunut ja nyt jo huomaa, että kokoa on tullut lisää ja turkin väri vaalentunut. Vähän yritin toisen tyttäreni kuvaamana saada Käpystä seisomiskuvaa. Vapaana ollessa on ihan turha toivo saada seisomiskuvaa, kun liikkeellähän tuo pentu kokoajan on. Nautiskelee ihanista syyskeleistä lehtikasoissa pomppien. Käpy reagoi hieman uusiin ääniin juoksemalla terassille. Kun toteaa, ettei kirkonkellot tai yli lentävä lentokone ole vaarallinen, tulee pentu jatkamaan touhujaan.

Tänään Käpy vietti kotona ilman ihmisiä 4 tuntia. Kun tulin kotiin pentu huusi täyttä huutoa. En tiedä oliko jo pitkään huutanut vai herättikö aikuisten koirien haukku Käpyn huutamaan mukana. Pitäisköhän virittää joku kamera kuvaamaan pennun touhuja? Käpy joutuu arkisin olemaan maksimissaan 5,5 tuntia yksin. Parhaimpina päivinä vain 2 tuntia tai ei ollenkaan.

Jalassa roikkuminen ja pureskelu on muuten huomattavasti vähentynyt, kun rupesin ottamaan homman tosissaan. Vieläkin yrittää välillä tarrata sukkaan välillä, mutta irtoa kyllä kun asiasta huomautan. Nyt olen keskittynyt kieltämään jo ennen kuin hampaat tarraavat kiinni. Hyvä tästä tulee!

Silloin kun kielletään, niin kielletään sitten kunnolla!

Ihana pikku riiviö Käpy roikkuu edelleen lahkeessa. Lähetin kasvattaja-Katille hauskan nolon kotivideon meidän iltariekunnasta ja sain vastaukseksi, että sanohan sille nyt kunnolla! Käpy komentaa minua liikkeelle kuin itsepäistä lammasta. Minähän en mikään lammas ole, vaan osaan kyllä suuttuakin kuin naarasleijona! Kieltokausi alkakoon ja katsotaan nyt, milloin meillä saa kävellä rauhassa. Veikkaan, että melko nopeasti.

Niin ja eihän tämä söpöliini oikeasti ole mikään riiviö, vaan ihan sopivasti pyreneesiä sisältävä pentunen!

 

Käpyn ensimmäiset päivät kotona

Käpy matkusti kotiin minun ja tyttöjen seurassa. Automatkaa kertyi satoja kilometrejä ja aikaa meillä meni kuutisen tuntia. On tämä Suomi suuri maa ajella melkein rajalta rajalle. Käpy oli oikein reipas matkustaja. Pääsääntöisesti pentu nukkui häkissään ja pysähdyspaikoilla pissasi reippaasti heti maahan päästyään. Varmasti pitkää matkaa helpotti se, että kasvattaja oli ensimmäisten viikkojen aikana useaan otteeseen ajeluttanut pentuja autolla eri mittaisia matkoja.

Kotiintulopäivän ilta vietettiin rauhallisesti kotona. Tai niin rauhallisesti kuin meillä pystyy. Käpy tutustui Ransu-pappaan lyhyesti. Ransua selvästi hieman ällötti pikkuinen pentu, eikä se halunnut tehdä lähempää tuttavuutta. Ransulla on jo näkö- ja kuuloaistit heikentyneet, joten senkin takia rauhallisesti tutustutamme nämä kaksi toisiinsa. Käytiin me ulkona vielä iltapisuilla ja vähän leikittiin leluraadoilla ennen nukkumaan menoa. Käpyä ei paljon tarvitse innostaa, kun hampaat jo ovat tiukasti kiinni lelussa. Pallot eivät tunnu Käpyä kiinnostavan. Kotimatkalla ja koko kotiintulopäivän ajan olo oli kuin ihmisvauvojen kanssa ekana iltana kotona. Hieman häkeltynyt ja epävarma siitä, miten tuon pienen karvaisen vauvan kanssa pitäisi oikein olla. Käperryimme vierekkäin olohuoneen lattialle asetetulle patjalle juuri lämmitetyn takan lämpöön nukkumaan. Seuraavan kerran heräsimmekin vasta aamulla puoli seitsemän aikaan!

Ensimmäinen kotipäivä alkoi aamupalan ja pienten leikkien jälkeen matkalla ”mummilaan”. Sieltä haimme hoitokoirat Rullen ja Isardin meille viettämään seuraavat kolme viikkoa. Kävimme pienellä metsälenkillä kaikkien kanssa. Käpy osittain takin sisällä ja muutamat pätkät ihan itse polkuja pomppien. Isard meni pentua karkuun ja väisteli. Rulle, jolla on ollut omatkin pennut, osasi ottaa rennosti pennun lähellä. Uteliaasti Käpy liikkui ja oli välillä äristen lahkeessa kiinni. Lopulta kipusi syliin. Kotiin ajelinkin väsyneen pennun ja kahden keskenään kovin erilaisen pyreneesin kanssa. Ransua  ei oikein tunnu tajuavan, että mikä meille on kotiin tullut. Pentu yrittää komentaa Ransua liikkeelle,mutta eihän pappa noin vain liiku. Eikä kyllä tunnu näkevän, kun Käpy on niin nopea liikkeissään, eikä Ransu ehdi päätään kääntää tarpeeksi nopeasti.

Toisena päivänä harrastin vähän extreme-liikuntaa kolmen lapsen ja kolmen koiran kanssa. Käpy säikähti lähtiessä, kun autotallin ovesta vedin vaunuja ulos ja muut koirat sekä lapset härräsivät ympärillä. Käpy pinkaisi auton alle, mutta tuli sieltä hetken kuluttua pois, kun hieman houkuttelin. Parempi vaan, kun heti tottuu tähän meidän porukan lähtötilanteiden hullunmyllyyn. Onneksi tytöt on jo niin nohevia, että voin luottaa heille isompien koirien talutushihnat käteen. Käpy kulkee porukan jatkona ihanan terhakkaasti. Pentu on todella utelias ja tietyllä tavalla helppo tapaus. Meidän 3-vuotias kulkee vielä pidempiä lenkkejä rattaissa, joten Käpy pääsi osaksi matkaa sylikyytiin rattaisiin. Huippu pentu, kun ei se oikein hätkähdä mistään vaan mukautuu hetken ihmeteltyään uusiin juttuihin. Kotona naksuttelin istumista ja katsomista osalla nappuloista.

Kolmantena päivänä meillä kävi vieraita. Kun isommat koirat haukkuivat muutaman kerran tulijoille, Käpy vilahti sohvan alle piiloon. Sieltä se kyllä nopeasti tuli katselemaan, että ketä meille tuli.  Käpy menee rohkeasti moikkaamaan uusia ihmisiä, ei mitenkään suin päin, mutta menee kuitenkin heti ja saattaa antaa pusutkin. Hienosti Käpy osaa olla ihan pienten kanssa. Varmaan se jotenkin tunnistaa, että nyt on pieni ihminen kyseessä. Kyselin hieman apuja Käpyn hampaiden käyttöön, kun pentu tuntuu rakastavan sukkien, käsien ja hihojen repimistä. Kasvattaja-Kati ohjasi minut lukemaan pentujen puremisenesto-kaudesta, joka juuri tämän ikäisillä pennuilla on meneillään. Ne siis opettelevat, miten kovasti, milloin ja mitä saa purra ja kuinka hampaita käytetään. Vähän on sellainen olo, että loppuuko tämä purukausi ikinä?! Loppuuhan se tietysti, mutta kyllä se hermoja koettelee. Ja sukkia. Ja lahkeita. Ja hihoja.

Neljäntenä päivänä vierailimme rauhallisessa ja lämpimässä parkkihallissa sekä kävelimme pienen kauppakeskuksen läpi. Parkkihallissa Käpyä hieman jännitti. Täristeli ja päästi ääntäkin. Kun tajusin lähteä liikkeelle ja tytötkin ottivat hieman hyppy-pomppu-askeleita, Käpykin rentoutui ja lähti kipittelemään tyttöjen mukana. Myöhemmin hoksasin, että osittain tätä jännäämistä aiheutti osoittain pennun päällä oleva villapaita ja kaulapanta. ”Nakuna” Käpy on huomattavasti vilkkaampi ja rohkeampi. Haluan kuitenkin varoa, ettei pentu vilustu kylmässä autossa ja ulkona. Toisaalta Käpy ei pusero päällä roiku niin innolla lahkeessakaan… Pidetään siis pusero päällä.

Ransua kohtaan Käpyllä alkoi kintereiden näykkiminen, kun ei muuten saa Ransusta mitään irti. Pappa lähtee höntsäilemään karkuun ja Käpy roikkuu perässä. Ransu ei ole koskaan oikein osannut koirien kieltä, joten ei osaa Käpylle sanoa mitään. Varmuuden vuoksi olen itse kieltänyt pentua roikkumassa papan kintereissä ja hännässä. Soittelin kasvattajalle (taas) ja kyselin laumadynamiikasta. Nyt kun on pentu, pappa ja kaksi vierasta koiraa. Päädyttiin yhdessä siihen, että Rullea voisin rohkeasti ottaa mukaan pennun kasvatukseen erityisesti tuon pureskelun kanssa. Rulleen minä itsekin jo luotan.

Viidentenä päivänä vuorossa olikin hevostalli ja hevoset. Edellinen pyreneesini Edina oli mukana tallilla, joten miksei tästä uudestakin tulisi isona tallityttö. Omalle tyylilleen uskollisen Käpy handlasi tilanteen tyynesti. Aluksi rauhallisesti, mutta lopulta ihan rennosti tepsutellen ja hanskaa repien. Hevosta pentu uskalsi katsella reilun metrin päästä minun jalkojen turvasta. Vähän Käpy säpsähti, kun heppa paukautti kaviota maahan. Häntä kävi vähän alhaalla, mutta nousi sitten taas pystyyn ja Käpy jatkoi minun perässä tepastelua. Loikittiin autolle takaisin metsäpolkuja pitkin. Siellä Käpy jo simahti ja kannoin lopun matkaa autoon. kotona Käpy ottikin piiiitkät päikkärit.

Rullea Käpy alkaa uskoa, eikä pentu enää suinpäin säntää Rullen päälle. Meitä ihmisiä pentu pureskelee oikein mielellään. Kun minä kiellän, niin Käpy saattaa vaan innostua lisää. Ollaan pidetty 10 sekunnin taukoja leikissä ja yritetty sitten jatkaa, mutta kun sillä on ”Käpy-kohtaus”, tuntuu rauhoittuminen olevan mahdotonta. Niinpä olen rauhoittanut sylissä kierrokset alas ja sitten ollaan tehty pieni leikki pätkä, jonka jälkeen napuloilla tuttuja juttuja kuten istuminen. Huh-huijaa, kun tämä puremisvaihe on jotenkin hankala. Muistan kyllä edellisen koirani Bonon, jonka kanssa puremisesta joudutiin useaan otteeseen keskustelemaan. Luottamus on vahva siihen, että kyllä Käpy vielä oppii. Näyttää se joka päivä itsestään myös sen Sydänkäpy-puolenkin. On se vaan niin suloista, kun pentu oikein hakeutuu lähelle kylkeen tai jalkaan kiinni, huokaisee ja nukahtaa onnellisena ja luottavaisena viereen.

Kuudentena päivänä luvassa on yksinoloharjoittelua. Syysloma nimittäin lähestyy loppuaan. Vielä arvon, uskallanko jättää pennun Rullen kanssa vai en. Ovat nyt  olleet muutamia hetkiä keskenään samassa aidatussa tilassa. Käpy on myös harjoitellut pikkuhetkiä portin takana olemista. Väsytystä siis luvassa ja sitten yksinoloa lelujen ja luiden kanssa. Sormet ja varpaat ristiin, että hampaat ei innostuisi järsimään muuta.